Pidän siitä, että olen löytänyt hiljaisuuden ja olemisen potentiaalin. Olen oppinut harjoittamaan joogaa ja tekemään asioita kuluttamatta kaikkea energiaani. Olen kiitollinen esikuvilleni, jotka elävät intohimioisesti omaa elämäänsä kuitenkaan kuluttamatta itseään loppuun. Päivä päivältä osaan arvostaa syveneviä ystävyyssuhteitani, rakkaussuhdetta sekä äitiyttä enemmän ja enemmän. Joka päivä sanon näille asioille, että kyllä, sitoudun. Joka päivä, ja teen sen ilolla. Jos elämässäni jokin asia saa minut empimään, kun kysyn että sitoudutko tähän, niin tiedän, että on aika ottaa asia syvempään tarkasteluun ja ehkä jättäytyä jostain pois. Enää ei ole pakko olla joka paikassa ja kaikessa mukana. Se on rauhoittavaa ja koen että myös opettajana harppasin kolme askelta eteenpäin oivallettuani tämän. Oppilailleni haluan olla aina täydellisen läsnä (ja siksi on tärkeää osata sanoa joillekin asioille myös ei). Suurimmaksi osin se onnistuukin. Välillä kun opetan, joku ajatus saattaa katkaista keskittymiseni hetkeksi, ja se on aina lahja, sillä se osoittaa miten syvästi keskittynyt olin vielä hetki sitten. Olen oppinut palaamaan ajatuksista hyvin nopeasti takaisin paikan päälle ja varmaan siksi kaikissa pienissä merkille pannuissa “hairahduksissa” on oma kutkuttava puolensa. Jos tiedät sen fiiliksen, kun vain olet, elät ja hengität, soitat saumattomasti bändisi kanssa yhteen tai vaan istut hiljaa osana maisemaa, mutta hereillä, avaat silmät tai suljet ne – sellaisissa hetkissä on taikaa ja niistä kun havahtuu niin ei voi olla kun että vau! Usein silloin asiat tuntuvat ohjautuvan uomiinsa ja pidän niistä rauhallisista, mutta täydellisen elävistä hetkistä. Hienoa on myös se, kun näitä hetkiä saa jakaa muiden kanssa. Siksi pidän myös siitä, että ihmiset kokoontuvat yhdessä esimerkiksi tekemään joogaharjoitustaan, meditoimaan, laulamaan ja soittamaan. Minulle intensiivisellä rokkikeikalla voi tapahtua tavallaan sama kuin ryhmän kanssa tehdyssä meditaatioharjoituksessa tai piirissä. Mutta sitten voi olla, että tulee taas uusi päivä, jolloin on ihan levällään. Sillon kannattaa alkuun vaan huokaista ja hengittää, asia kerrallaan, harjoitus ja oivallus kerrallaan. Eteenpäin!